Tj 14

Sinipunaisen merisiileni kolumni, joka on julkaistu juuri tänä samaisena päivänä Ylä-Satakunta-lehdessä. Teksti avaa aatoksiani kaksi viikkoa ennen lähtöä.

TÄMÄ TYTTÖ LENTÄÄ MUILLE MAILLE...

Ei sentään kaukomaille. En France, Ranskaan länsirannikolle kokemaan merituulen hyytävän viiman.  Tästä päivästä tismalleen kahden viikon päästä loikkaan ensimmäisen rajakohdan yli ja valmistaudun kohtaamaan viiden kuukauden seikkailuni esteet ja onnistumiset.

Vaihto Ranskassa on unelmani ja painajaiseni.  On vaikea ymmärtää, että se on edessäni vain 14 päivän kuluttua. Pakokauhu iskee, yäää!

Ei, ei se oikeasti iske. Kutkuttaa vain mukavasti kurkun päässä. Enhän edes ymmärrä koko asiaa. Olen työstänyt matkaan lähtöäni jo muutaman kuukauden. Tärkeimmät asiakirjat on hankittu: lentolippu, opintotuki, passi.

Pääni on täynnä Ranskaa. Ei vain (heikkoa) kieltä vaan kaikkea mahdollista. Olenko muistanut kaiken? Ai niin. Minun täytyy ilmoittaa Caenin yliopistoon, milloin saavun.  Olisi myös syytä jo alkaa pakata, että kaikki tarpeellinen tulee mukaan.

Öiksi täytyy laittaa radio soimaan, että ajatukset rauhoittuisivat Kimpaleeseen kultaa – ja että saisin nukuttua.

Unissanikaan en aina saa omaa aikaa. Vaihtotouhut pyörivät niissäkin. Eräässä painajaisessani jouduin kielikurssiryhmään, jossa kaikki osasivat aivan järjettömän hyvin ranskaa. Minä en.

Uni oli ahdistava, toisaalta kiehtova. Se sai lopulta sellaiset mittapuut, että herätessäni venyttelin yhtä maireasti kuin kissa. Kyllä kaikki hyvin sujuu. Myös kielitaito, pikku hiljaa.

*****

Ranskassa asun näillä tiedoilla asuntolassa, jossa yhdeksän neliön huoneeseeni mahtuu vessa, suihku ja jääkaappi. Luksusta, eikö? Se on myös "remontoitu". Olisi jännittävää nähdä, millainen remontoimaton asunto olisi ollut. Ranskalaiset ja heidän byrokratiansa.

Reissuni yksi mielenkiintoinen piirre on, että minulla on asunto vain neljäksi kuukaudeksi. Lukuvuosi ei kuulemma kestä kauempaa. Saas sitten nähdä käytännössä.

Olin asennoitunut siihen, että olen ainakin viisi kuukautta Ranskanmaalla. Minähän olen! Piste.  Tai ehkä käyn myös muissa Euroopan maissa, jos rahat ja yöpaikan tarjoavat kaverit riittävät. Toisaalta myös kesätyö kiinnostaisi ja siitä saatava kokemus (sekä hieno lisäys CV:hen).

****

Takaisin tähän hetkeen.  Kuinka käytän viimeiset kaksi viikkoa, jotka vietän Suomessa? Pidin jo ihanat läksiäiset kavereilleni. Väistin ajatuksen, että osaa heistä näin viimeistä kertaa moneen kuukauteen. Loppuajan omistan rakkaalleni, perheelleni ja lumilautailulle. Saatan lukea myös Twilight-sarjan, johon olen vakavasti hurahtanut.

Olen näppärä kiertämään ajatuksiani, jotka hokevat, että lähtö lähestyy. Voin vain kuvitella, mitä se on, kun kohtaan ne istuessani lentokoneessa tai saapuessani asunnolle (monen monen mutkan kautta). No, eipä minun kauaa tarvitse sitä miettiä.

On hassua, miten sitä tekee asioita tällä hetkellä kuin olisi hautaan menossa. Elämä jatkuu vielä vaihtoni jälkeenkin. Eikä viisi kuukautta ole edes pitkä aika. Ystäväni sanoin: nyt olen täällä Suomessa, sitten olen Ranskassa ja kas kummaa jälleen Suomessa. Seikkailustani on jäljellä vain pieni haisu ilmassa ja paljon kokemuksia.

Elämyksiä, kieltä, kavereita ja opiskelua, siitä on Katariinan vaihto tehty.