Tykkää, ei tykkää.... Ranska, sen sykseet ja flopit.

Puran patoumiani ja salaisia ihastuksiani, joita suhteeni Ranskaan tuottaa. Tämä on lista, joka päivittyy pitkin kevättä. Kuvia tulee, kunhan vaativa rakkauteni antaa myöten...

Uu, tästä mä tykkään!

26.3.11:

• Vihreä ruoho ja kukat sekä aurinko, joka ottaa paikkansa sadepilvien lomasta

• Omakotitalojen arkkitehtuuri: kivitalot henkeviä ja eloisia, ei tylsiä sanattomia betonilootia

Clécy

Clécy - tu as mon coeur ~ veit sydämeni

• Ranskalaiset prohvessorit!!! Jos jotain ikävöin Suomessa, niin luennoitsijoiden työhönsä tuntemaa intohimoa, joka huokuu jokaiseen opiskelijaan jättämättä ketään hyiseksi (Huom! eleet, ilmeet, liikkeet, silkka ilo ja nautinto, jonka puheenaihe aiheuttaa)

 

• Puut, jotka roikottavat oksiaan ja kukkivat kirsikoita

 

• BOULANGERIEt. Miten ihmeessä muka pärjään ilman tuoretta leipää ja leivoksia? Marengista puhumattakaan! Apuva... Onneksi vielä ei tarvitse harkita vieroitusoppaan hankkimista.

Mmmmmm.... Bayeuxin herkkuja....

• Yliopiston ruokalat jälkiruokineen. Olen syönyt täällä terveellisemmin kuin Suomessa moneen vuoteen. Kasvikset ovat nautinto jopa keitettyinä, kuten pyrée (perunamuussi), kana, kalkkuna (!)..... Entäs sitten pitsat?!?! Tai jälkkärit? Kuka mulle Suomessa tarjoaa joka päivä suklaakakkua, -moussea, jugurttia hedelmien kera, tai valmiiksi siivutettua ananasta????? Miten kroppani tulee kestämään niin järkyttävää muutosta?

Raggletti-iltama

• Ihmiset, ensimmäisen kerroksen perheeni. Täällä ei tarvitse olla yksin. Vierailemme toistemme luona viettämässä elokuvailtaa tai lähdemme ulos joko syömään, elokuviin tai tanssimaan... Mutta myös oma rauha on olemassa. Ihmiset kerroksemme ulkopuolella... Miksi kaikki eivät voi asua samassa rakennuksessa? Aika ei riitä siihen, miten tavattoman paljon haluaisin viettää eri ihmisten kanssa aikaa.

 

La journée de la famille - perhepäivä l'Abbaye aux Hommessa

• Koulu, opiskelu. Onko todella mahdollista, että opiskelu on kivaa? Miksi? Katso kohta "prohvessorit". Ja hei, tämä on vapaaehtoista! Teen kunkin kurssin todella omista lähtökohdistani. Niin kauan kun on kivaa, on järkeä lukea. (Sivuhuomautus: tällä viikolla tämä tyttö päätti kapinoida eikä lukenut tenttiin oikeastaan ollenkaan. Ja mitä tapahtui? C'était pas grave, ei ollut vakavaa. Selvisin hengissä.

• Viikonloput. On mahtavaa tuntea, että on viikonloppu. Vapaa! Vapaus! Oh, la, laa!

Skotlanti, Aberdeen ja viikonloppu.

• "Oh, la, laa." Ilmaus jota ranskalaiset todella käyttävät, olen kuullut raitiovaunussa kyseisen huokaisun.

Bayeux

• "C'est pas grave". Paras lause ikinä! Kelpaa kaikkialle kera puhahduksen ja ranskalaismaisen elehdinnän.

• Meinasin laittaa julkiset ja ilmaiset vessat, mutta ne katoavat lähestyttäessä keskustaa. Eikä Pariisista löydä jalat ristissä moista edes kauppakeskuksesta!

Plääh, en taidakaan tykätä

26.3.11

• Yliopiston kirjallisuudenlaitoksen vessat. Mihin ihmeeseen naistenvessan pöntön kannet ovat voineet kadota? Eikö ole ollut varaa ostaa omaa kotiin? Iu!

• Satunnaiset julkiset vessat. Myös näissä täytyy jäädyttää pyllynsä posliiniin. Helppoa ehkä siivota, mutta ugh... ei oo kivaa miettiä, lumpsahtaako vahingossa kokonaan pyttyyn kiitos suht suuren kaaren. Vielä en ole kohdannut reikävessoja, mutta tuskin se jää kokematta. Niihin verrattuna tämä on todella luksusta.

• Ranskalaiset labyrintit, niin konkreettiset kuin byrokraattiset. Tarvitseeko muuta enää sanoa?

• Pulloista ei saa panttia.

  

• Ajan riittämättömyys. Tarvitsisin luultavasti ainakin viisi tuntia lisäaikaa vuorokauteeni. Pari tuntia siitä menisi blogin päivittämiseen, loput kavereille ja itselle ja ja ja ... Eipä taida riittääkään...

• Nukkumaanmeno. Joskus se on kivaa, joskus ei. Nyt se tuntuu turhan haastavalta... Kun tekisi mieli lukea Twiligtia, syödä hyvää, katsela uutta ranskalaista tv-sarjaa... Mutta nyt nukkumaan, muuten alkaa sellainen avautuminen, että... naurattaa.